Koronakaan ei estä menemästä metsään – mielikuvitusta ja metsämatikkaa

04.06.2020

Tämän vuoden kevään aikaiset haasteet ovat innoittaneet varhaiskasvatuksen etsimään uusia tapoja kohdata lapsia ja perheitä. Kekseliäät ja työnsä innoittamat kasvattajat ovat toteuttaneet laadukasta varhaiskasvatusta päiväkodin lisäksi myös kotona oleville perheille. Lapsilähtöistä toimintaa on viety myös perheiden luokse. Huhtikuun lopulla Vantaa otti käyttöön Happihyppely -palvelun varhaiskasvatuksessa. Ideana oli käydä ulkoilemassa kotona olevien perheiden lasten kanssa, yhden perheen lapsia kerrallaan. Oli aika pakata LuMa-reppu ja jälleen näkemisen riemun siivittämänä suunnistimme metsään innokkaiden lasten kanssa.

LUMA-repussa tutkimusvälineet ja oma maskotti kulkevat retkillä aina mukana

Lapsi toisensa jälkeen avasimme jännittyneinä repun metsään päästyämme ja löysimme sieltä maskottimme Kaapo-nallen lähettämän tehtävän: luontobingon kevään merkeistä. Päätimme ilahduttaa Kaapoa ja keräsimme kevään merkkejä mukaan tarkempia tutkimuksia varten. Ämpäreihin päätyi pajunkissoja, valkovuokkoja, lehtiä ja useimmiten isot kasat käpyjä. Huomasimme, että luuppi silmillä oli vaikea kävellä, mutta se oli tarpeellista pitää saatavilla, koska sitä tarvittiin metsässä aina muutaman askeleen välein. Bingojen valmistuttua istuimme alas tutkimaan ämpäreiden saalista luuppiemme ja mikroskoopin kanssa. Happihyppelyillä oli aikaa keskustelulle ja yhdessä ihmettelylle. Lapset ikävöivät päiväkotia ja päädyimme muistelemaan päiväkodista tuttuja eläinlaululeikkejä.

Myös metsän pienemmät eliöt, erilaiset ötökät saivat osansa Happihyppelyistä. Mietimme lasten kanssa yhdessä, mistä ötököitä löytää. Kivien ja kuusien alta niitä tuli ihan kiitettävästi. Muutama purkki sai useamman asukkaan kerrallaan. Mato ja muurahainen jakoivat yksiön sopuisasti. Keräilimme hyönteiset ja muut öttiäiset purkkeihin ja tutkimme niitä suurennuslasin läpi ja mikroskoopin kanssa. Jotkin löydökset tunnistimme tablettia apuna käyttäen. Havainnoimme, miten ötökkä liikkuu, miltä se näyttää ja missä se mahtaa asua. Päädyimme siihen, että ei ainakaan meidän purkissa. Vapautimme kaikki uudet ystävämme ja katsoimme, missä päin he itse ajattelivat kotinsa olevan.

Metsästä löytyy mielikuvituksen maailma

Metsä osoittautui oivaksi paikaksi lukea satua metsän eläimistä ja mikä sen parempaa kuin päästä itse leikkimään olevansa suloinen orava kippuraisella hännällä. Eläinjooga-tuokio onnistui oikeilla varusteilla myös pienessä raesateessa, puut tarjosivat riittävän suojan. Suojaa tarvitsi toki myös orava ja Jenni Korhosen QR-koodi-luontotehtävät tarjosivat idean rakentaa kotoisan pesän pienelle metsän asukille.

Eräällä metsäretkellä löysimme metsästä kaatuneen puun, jolla oli komea juurakko pystyssä. Siinä oli mahtavaa kiipeillä ja siitä sai kuopsuteltua hiekkaa ja kiviä irti. Oikein pölinä kävi. Aloimme miettiä, voisiko puun alla olevissa koloissa asua joku. Hoksasimme, että tämän täytyi olla ketun pesä. Siitä alkoi kettuleikki. Päiväkodissa katsottiin puhelimelta, miten oikea kettuperhe asui puun juurakon koloissa. Toisinaan lapset leikkivät pukkeja ja peikkoa metsässä ihan omasta aloitteestaan ja nauttivat, kun aikuinen tulee mukaan laulamaan.

Metsässä on monta mahdollisuutta oppia matikkaa

Metsässä on mukava kuljettaa myös matikkatehtäviä mukana. Pienellä porukalla tehtiin matikkatehtäviä ja etsittiin itseä isompi puu ja mentiin sen viereen. Koitettiin venyttäytyä puun mittaiseksi. Oltiin oikein rinta rottingilla. Sitten etsittiin itseä lyhyempi puu. Se olikin haastava tehtävä ja pohdimme samalla lajitunnistusasioita. Onko vadelma puu? Miten nuori vaahtera vasta lehtiä tehdessään voi näyttää ihan kuivalta kepiltä, joka törröttää metsän pohjasta? Miltä pihlajan nuput maistuvat? Koitettiin mennä mykkyrään löydetyn pikkupuun alle. Sitten etsittiin kämmentä isompi ja toisaalta kynttä pienempi esine. Isoja löytyi helposti, mutta pikkuruisia varten piti kehittää jokaiselle tarkkaakin tarkempi mikroskooppikatse. Se säädettiin ohimon kohdalta päälle surinan säestyksellä. Sitten alkoi löytyä. Totesimme, että tehtävä on helpompi aikuisille, koska heillä on isommat kynnet!

Metsästä etsittiin viisi erilaista luonnon esinettä. Silitimme jokaiselle tasaiset ruudut polulle. Lakaistiin neulaset ja kivet pois. Aseteltiin löydetyt aarteet esille kunkin ruutuun ja tutkittiin sommitelmia. Nimettiin löydetyt aarteet: kivi, keppi, lehti, kukka, käpy, neulanen ja huomattiin, että joku halusi kerätä vain paljon samanlaisia. Siellä oli ihania valkovuokkoja - ihan ymmärrettävää. Pohdittiin erilaisia esinekokoelmia. Samaa laatua olevat esineetkin olivat aika erilaisia, kun katsoi tarkasti!

Nina Pohjonen, lapsi- ja perheohjaaja, Rautpihan päiväkoti

Hanna Meronen, taidepedagogi, Ravurin päiväkoti

Vihertien asukaspuisto 050-3181657

Luontokerho 050-3030852

Sähköposti vihertien.asukaspuisto@vantaa.fi

Vihertie 56 e

01620 Vantaa

Päiväkodin johtaja: Mervi Pykäläniemi,
0407420327, mervi.pykalaniemi@vantaa.fi

facebook