Pieni simutarina logistiikan alalta

23.08.2021

Seuraava tarina on täysin fiktiivinen. Nimet, paikat ja tarinan kokonaiskulku ovat keksittyjä, joskin tapahtumana tarina on täysin mahdollinen. Olen rakentanut tarinan perustuen omiin kokemuksiini logistiikan simulaatioiden opettajana reilun 10 vuoden aikana.

Pieni simutarina

Olipa kerran 16-vuotias peruskoulunsa juuri päättänyt opiskelija Jani-Petteri, tuttavallisemmin JP. JP:n peruskoulu oli ollut viimeisinä vuosina todellista selviytymistä. Ala-asteella kaikki oli vielä hyvin ja koulunkäynti maistui hyvälle, mutta yläasteelle siirryttäessä kaikki oli muuttunut. Kouluympäristö oli vaihtunut ja samalla myös kaveripiiri. Elämään oli tullut paljon muita mielenkiintoisempia asioita kuin koulunkäynti.

JP kuitenkin onnistui lopulta selvittämään ysiluokan ja peruskoulun ja edessä olikin jatko-opintojen valinta. Peruskoulun opo oli lämpimästi suositellut läheisen maineikkaan ammattiopiston logistiikan linjaa. JP muisteli, että kasiluokan aikana oli kyseisestä ammattiopistosta joku opettajaporukka ollut pitämässä koulun pihalla esitelmää logistiikan opinnoista. Mukana oli ollut muutamia työkoneitakin. Joku opettaja oli maininnut jotain simulaattoreistakin. Touhu vaikutti silloin alustavasti mielenkiintoiselle, mutta JP ei ollut uskaltanut sitä näyttää ulospäin kavereille. Kuka sitä nyt amikseen menisi, ja vielä jonnekin traktorin ajolinjalle?!

No, JP kuitenkin valitsi pitkällisen pohdinnan päätteeksi logistiikan linjan ja laittoi hakupaperit sisään. Hakuvaiheessa perusopetuksen päättyminen tuntui niin mahtavalle ajatukselle, että JP ei jaksanut stressata tulevaa syksyä. Olihan edessä lämmin kesä ja lopullinen vapaus pakotetun koulun ikeestä.

Alkukesästä JP sai iloisia uutisia koululta, hän oli päässyt sisään opiskelemaan logistiikkaa! JP ei ollut enää loppukeväästä edes muistanut minne oli laittanut hakemuksen. JP:tä myös vähän mietitytti pääsisikö hän mihinkään jatko-opiskelemaan, sillä peruskoulun päättötodistus oli lopulta muodostunut numeraalisesti aika kehnoksi. JP:n vanhemmat olivat todella innoissaan uudesta koulusta. JP taas ei oikein ollut enää varma, että olikohan tämä hyvä ajatus sittenkään. Eikös peruskoulun jälkeen pitänyt olla villi ja vapaa tekemään mitä halusi?

Miellyttääkseen vanhempiaan JP kuitenkin keräsi itsensä, jatkoi kesäloman loppuun ja syksyllä elokuun alussa laahusti ensimmäisenä koulupäivänä uuteen kouluunsa. Ensimmäinen koulupäivä oli todella jännittävä, vaikka JP ei sitä näyttänytkään ulospäin. Uusi koulu, uusi luokka, uusi vastuuopettaja ja valtavasti infoa siitä miten pitäisi toimia ja missä pitäisi olla ja mihin aikaan ja missä varustuksessa. Todella ankeata ajatteli JP.

Ensimmäiset päivät kuluivat todella hitaasti. Taasko tämä alkoi, ajatteli JP. Ahdistus jo hieman valtasi JP:n mielen. Tätäkö tämä olisi seuraavat kolme vuotta ainakin?!

Kolmantena koulupäivänä tapahtui kuitenkin jotain merkittävää JP:n ammattiopintojen kannalta. JP oli jo aikeissa mennä kertomaan HOKS-keskustelussa opettajalle, että hän vaihtaa koulua, tai ainakin miettii uudestaan. Logistiikka ja ammattiopinnot yleensäkin eivät olleet hänen mielestään se oikea vaihtoehto.

Kolmantena koulupäivänä luokkaan astui Aatu, logistiikan opintojen simuvelho, opettaja, joka vastasi simulaatiokoulutuksesta. Aatu kertoi juurta jaksain ja pitkän kaavan kautta logistiikan opintojen simulaatioista ja miten ne tulisivat etenemään. Yhtäkkiä JP huomasikin kuuntelevansa ensimmäistä kertaa korvat höröllä mitä opettaja kertoi. Tällaista ei ollut tapahtunut moneen vuoteen!

Lähtökohtaisesti kaikki mitä tapahtuu koulussa oli JP:n mielestä todella tylsää. Nyt kaikki oli kuitenkin toisin. Simulaattorien käyttö tuntui, - ihme kyllä -, mielenkiintoiselta. Toki silti JP vielä suhtautui pienellä varauksella asiaan. Voikohan koulussa olla jotain kivaakin oikeasti?

Simulaatio-oppitunnin aikana JP koitti esittää, että häntä ei tämäkään teema kiinnosta, vaikka kuuntelikin tarkasti. Muutamia kysymyksiä juolahti JP:n mieleen tunnin aikana, kuten koska voidaan aloittaa, mutta hän ei niitä uskaltanut muiden opiskelijoiden läsnä ollessa kysyä. Oppitunnin jälkeen JP keräsi kaiken rohkeutensa ja uskaltautui puhumaan Aatun kanssa. Aatu oli tästä silminnähden iloinen ja kertoi simulaatio-opiskelun alkavan heti kahden viikon päästä. Kunhan ensimmäiset päivät ja koulun aloituksen orientaatioviikot oli saatu käytyä läpi.

Tämä simulaatio-oppitunti käänsi JP:n pään. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hänestä alkoi tuntua siltä, että kouluun oli kiva tulla. HOKS-keskustelussa hän kertoi olevansa motivoitunut ja mainitsi vastuuopettajalle etenkin simulaattorien kiinnostavan häntä.

Muutaman viikon kuluttua ammattiopinnot ja etenkin JP:n odottama simulaatio-opetus käynnistyi toden teolla. Aluksi JP oli vielä hieman varautunut. Vaikuttivathan simulaattorit lopulta alun hypetyksen jälkeen ehkä vähän pettymyksiltä. Grafiikan taso ei vastannut sitä mihin JP oli tottunut kotona pelatessaan PC- ja konsolipelejä. Myöskään simulaatio-ohjelmien vauriomallinnus ei vastannut sitä mihin hän oli tottunut. Ajoneuvosta tai työkoneesta ei tullutkaan räikeätä kipinäsuihkua sen osuessa kaiteeseen eikä se lopulta syttynyt palamaan ja räjähtänyt miljoonaksi palaksi näyttävien efektien ryydittämänä.

JP yritti kyllä kaikkensa saadakseen ajoneuvoja ja työkoneita mitä ihmeellisimmillä tavoin tuhottua tai ajettua väärin päin, mutta ei se silti ollut niin näyttävää kuin kotikoneella. JP sai välillä opettajankin tuohtumaan, sillä simulaatiot eivät opettajan mielestä olleet pelejä, vaan aitoja opetusympäristöjä, joissa oli turvallista, ekologista ja rauhallista harjoitella ennen kuin vastaavia taitoja pääsi soveltamaan koulun harjoituskentälle oikeilla koneilla.

Päivät muuttuivat viikoiksi, viikot kuukausiksi ja lopulta JP huomasi, että hän oli edistynyt ammatillisissa opinnoissa loistavasti! Esimerkiksi alkuun vaikealta kuulostanut telakaivinkoneen käyttökin oli tullut opittua kuin vahingossa simulaattorissa. Simulaattorit tuntuivat muutenkin vievän todella paljon aikaa JP:n koulunkäynnistä. Useasti hän jäikin opettajan luvalla vielä koulupäivän jälkeen harjoittelemaan omalla ajalla. Joskus myös opettaja palkitsi tämän aktiivisuuden antamalla JP:n kokeilla vanhempien opiskelijoiden käyttämiä autokoulusimulaattoreita. Nepä vasta hienoa laitteita olivatkin! Ja ajatella, jo seuraavana lukuvuonna JP:kin pääsisi niitä oikein varsinaisen luvan kanssa kokeilemaan.

JP:n muu koulunkäynti takelteli alkuunsa edelleen. Mutta simulaatioiden voimalla JP jaksoi tulla lähes joka päivä kouluun ja suorittaa myöskin tylsiä yto-opintoja sekä muita opintosuunnitelmaan kuuluvia opintoja. Lopulta ensimmäisen vuoden lähestyessä loppuaan JP huomasi, että aika oli mennyt kuin siivillä ja hän oli todellakin tehnyt oikean valinnan valitessaan logistiikan ammatilliset opinnot. Myös kotona vanhemmat olivat mielissään siitä, että JP:n koulu sujui pitkästä aikaa mukavasti. Toki vanhemmat olivat jo ehkä hieman kyllästyneitä JP:n jatkuvaan simulaatioiden hehkuttamiseen, mutta toisaalta olivat silti mielissään, että JP oli löytänyt jotain mielekästä tekemistä koulussa. Olipa JP jossain vaiheessa maininnut, jopa opiskeluinnon olevan nyt niin korkealla, että mahdollisesti häntä kiinnostaisi hakeutua tietotekniikan jatko-opintoihin ammattikorkeakouluun muutaman vuoden päästä. Täytyyhän jonkun osata suunnitella toimiva simulaatio-opetusympäristöjä tulevaisuudessakin.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Autokoulusimulaattori, jolla on mahdollista harjoitella mm. henkilöautolla tai raskaammalla kalustolla ajamista
Kuva: Autokoulusimulaattori, jolla on mahdollista harjoitella mm. henkilöautolla tai raskaammalla kalustolla ajamista.

Varian logistiikalla käytetään opiskelussa hyödyksi simulaatio-oppimisympäristöjä etenkin opintojen alkuvaiheessa sekä autokouluopinnoissa.

Varian logistiikalla on käytössä tällä hetkellä muun muassa seuraavanlaisia simulaatio-oppimisympäristöjä:

  • Kaivinkone
  • Trukki
  • Yhdistelmäajoneuvosimulaattori
  • Henkilöauto
  • Kuormausnosturi
  • Varaston keräily simulaatio (VR)

Tämän tekstin takana on logistiikan lehtori Anssi Salmi. Anssilla on reilun 10 vuoden kokemus simulaatioiden ja simulaatio-oppimisympäristöjen kehittämisestä. Tällä hetkellä Anssi tekee väitöskirjatutkimusta simulaatioista lehtorin työn ohessa.

Käy tutustumassa tutkimukseen tai vaikkapa ensimmäiseen suomenkieliseen täysin simulaatioihin keskittyvään Podcastiin osoitteessa www.simulaattori.fi.