Korona kevään mietteitä

28.05.2020

Kuluneen kevään aikana korona on opettanut meitä monella tapaa – niin hyvässä kuin pahassa. Alun absurdiuden tunne – eihän tämä voi olla oikeasti totta – on vaihtunut uudeksi normaaliksi. Luokkahuoneet ovat siirtyneet nettiin ja kirjojen ja vihkojen tilalle on ilmaantunut uusia sähköisiä alustoja. On jaettu huolia ja tietoja ja naurettukin – ei enää luokissa ja opehuoneissa vaan ruudulla. Etäisesti on vietetty läksiäisiä, pidetty oppitunteja, rekrytointitilaisuuksia, kokouksia, suunnittelu ja ideointi palavereja, opetettu ensiapua ja tutustuttu oman alan yrityksiin. Mutta ennen kaikkea opittu itsestä, muista, opettamisesta ja digialustoista ja –materiaaleista.

Meistä jokainen on varmasti pelännyt jossain vaiheessa – niin opettajat kuin oppilaatkin – oman ja läheisten terveyden ja oman suoriutumisensa puolesta. Opinko nyt tarpeeksi nopeasti uusia, uudessa tilanteessa tarvittavia taitoja, jotta kykenen selviytymään tästä? Ihailtavaa oli huomata, että opettajat eivät halvaantuneet, vaan siirsivät opetuksensa nopeasti eri kanavalle. Opettajien kekseliäisyyttä ja luovuutta kuvaavat monet alkupäivien hienot, yksinkertaisesti toteutetut tehtävät. Esimerkiksi ovien ja ikkunoiden kunnostusta opiskeleville maahanmuuttaja opiskelijoille annettiin tehtäväksi lähteä kännykän kanssa kävelylle ja kuvata erilaisia ikkunoita ja ovia ja sen jälkeen kertoa, millaisin toimenpitein ja materiaalein ko. kohteita korjattaisiin ja entisöitäisiin. Samassa tehtävässä yhdistyi loistavasti monta asiaa; ammatillisen silmän ja maahanmuuttajille tärkeä ammatillisen kielen kehittäminen, sekä poikkeusoloissa tärkeä itsestään huolehtiminen ulkoilun ja liikunnan merkeissä. Varmasti myös omien kuvien ja löytöjen jakaminen opiskelutovereiden kanssa whatsapissa piti yllä eristyksessä helposti hiipuvaa yhteisöllisyyttä.

Näiden alkuaikojen ”lähetä kuva whatsappiin” tehtävien jälkeen on moni ryhmä ottanut teknisesti huiman loikan ja opetellut sujuvasti käyttämään erilaisia ohjelmia ja alustoja. Tämä ei ole ollut suinkaan hukkaan heitettyä puuhastelua poikkeusaikana, vaan ehkä yksi tärkeimpiä nykypäivän työelämässä ja yhteiskunnassa tarvittavia taitoja. Moni heikoilla digitaidoilla varustettu opiskelija on huomannutkin osaavansa ja pystyvänsä – ja ihan itse. Koulussa tulee joskus ehkä liiankin helposti tukeuduttua opettajan ja kaverin apuun, mikä voi loiventaa oppimiskäyrää.

Muutamana viime vuotena on Variassa ja koko ammatillisen opetuksen kentällä koettu monia suuria muutoksia. On ollut reformia, kokonaistyöaikaan ja tiimiorganisaatioon siirtymistä, uuden järjestelmän ja opva-opintojen käyttöönottoa. Ja sitten vielä tämä korona. Mutta me taisimme selviä tästäkin – ja oppia toivottavasti samalla paljon hyvääkin. Omaa mieltä on lämmittänyt ehkä eniten jakamisen ja yhteistyökulttuurin levittäytyminen. On pidetty kokouksia, joissa on esitelty omia materiaaleja ja alustoja ja kehitetty materiaalipankkeja. Jos vaikka joku päivä ei itse pääsisikään opettamaan. Jos uusi aalto iskee olemme valmiimpia – ja vaikka ei iskisikään, olemme nyt valmiimpia.

Sanna Karayilan

Aviapoliksen toimipiste

Rälssitie 13

01530 Vantaa

Hiekkaharjun toimipiste

Tennistie 1

01370 Vantaa

Koivukylän toimipiste

Talvikkitie 119

01360 Vantaa

Myyrmäen toimipiste

Ojahaantie 5

01600 Vantaa

facebook twitter instagram youtube