Syksyllä 2020 pidän Vantaan aikuisopistolla kaksi luentoa, joista ensimmäinen keskittyy erityislasten vanhempien voimavarojen vahvistamiseen (15.9.) ja jälkimmäinen ratkaisukeskeisen ajattelun sovelluksiin (6.10). Erityislasten vanhempien voimavarat ja jaksaminen ovat minulle tärkeä aihe omakohtaisestikin, ja kesällä 2020 ilmestyi kirjani ”Erityislapsen vanhempana – Voimavaroja hyvään elämään”, johon kokoamiini ajatuksiin luentokin nojautuu.
Ratkaisukeskeisyys ohjaa ajatteluani. Ajattelemalla ratkaisukeskeisesti pyrin miettimään mihin tavoitteeseen minun tai ryhmän, johon kuulun, pitäisi pyrkiä ja miten polulla tavoitteeseen on viisainta edetä. Muiden kanssa toimiessa on tärkeä ymmärtää, mitkä ovat yhteiset tavoitteet ja kuinka ne ovat sovitettavissa yhteen. Yhteinen näkemys polusta tavoitteisiin parantaa yhteistyötä. Olennaista ratkaisukeskeisessä ajattelussa on myös olemassa olevien voimavarojen tunnistaminen: se on tärkeää mietittäessä yksittäisen ihmisen tai kokonaisen organisaation tilannetta.
Pohjakoulutukseltani olen sosiaalipsykologi, ja olen väitellyt sotatieteiden tohtoriksi oppimisesta kriisinhallinnassa. Uskon, että ratkaisukeskeisellä ajattelulla on paljon annettavaa myös rauhanomaiseen konfliktinratkaisuun. Paraikaa opiskelen ratkaisukeskeiseksi psykoterapeutiksi Itä-Suomen yliopiston ja Lyhytterapiainstituutin koulutusohjelmassa, ja aiemmin olen valmistunut ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi.
