Tikkurilan soittokunnan historiaa vuoteen 2021

01.11.2021

Tikkurilan omat orkesterit syntyvät

Ensimmäinen tieto soittokunnan esiintymisestä Tikkurilassa on kunnankokouksen pöytäkirjasta vuodelta 1895. Esiintyjänä oli tuolloin Helsingin pitäjän soittokunta. Omaa soittokuntaa Tikkurilaan saatiin odotella vielä parikymmentä vuotta. Silloin, vuonna 1911, paikkakunnalle perustettiin kaakelitehdas, ja sen kylkeen heti myös soittokunta. Tehdas joutui kuitenkin jo muutaman vuoden kuluttua vaikeuksiin, joiden myötä myös soittotoiminta kuihtui. Seuraava soittokunta syntyi vuonna 1917 Tikkurilan työväenyhdistykseen, ja siihen liittyi myös tehtaan orkesterin entisiä jäseniä. Toiminta jäi kuitenkin tällä erää lyhyeksi, sillä saksalaisten vallattua Tikkurilan keväällä 1918 soittimet ja nuotit takavarikoitiin ja soittajat vangittiin. Rauhan palattua toiminta alkoi hiljalleen elpyä.

Tikkurilan työväenyhdistyksen ajoilta on Tikkurilan soittokunnan hallussa edelleen 1920-luvulla käsin kirjoitetut upeat nuottikirjat seitsikolle, jotka sisälsivät alun perin 125 kappaletta.

Seitsikot ja haitarijazz

Suomalaisen puhallinmusiikin peruskokoonpano 1800-luvun loppupuolelta aina 1940-luvulle saakka oli vaskiseitsikko, pehmeäsointinen, laajamensuuristen vaskipuhaltimien yhteye. Se on upea suomalainen erikoisuus, joita syntyi tehtaisiin, palokuntiin ja työväenyhdistyksiin joka puolella maata. Tälle kokoonpanolle sävelsivät kaikki ajan tunnetuimmat säveltäjät Sibeliuksesta lähtien. Joskus seitsikot toimivat myös tuplakokoonpanossa 14 soittajan orkesterina. Myös Tikkurilan varhaiset puhallinorkesterit olivat nimenomaan seitsikkoja.

Torvimusiikki meni kuitenkin muodista 1920-luvulla, kun radio ja levysoitin yleistyivät. Niiden välityksellä kansainvälinen jazz-aalto iski Suomeenkin ja synnytti massoittain uudenlaisia tanssiyhtyeitä. Niiden soittamaa musiikkia alettiin kutsua haitarijazziksi. Yhtyeistä kuuluisin oli Dallape. Torvimusiikki alkoi tuntua auttamattoman vanhanaikaiselta, ja niin torviseitsikkojen toiminta alkoi kuihtua. Näin kävi myös Tikkurilassa.

Sotien aikaan torvimusiikki alkoi kuitenkin nostaa taas päätään. Syntyi nostalgia-aalto, jonka seurauksena syntyivät mm. seitsikot Solistiseitsikko Otava ja Totiset Torvensoittajat. Radion välityksellä torvimusiikki päätyi uudelleen laajasti koko kansan ulottuville. Voimassa oli kuitenkin tanssikielto, joten kansalaiset eivät päässeet tyydyttämään viihdenälkäänsä juuri muuten kuin koti- ja kenttäradioiden äärellä. Kun tanssikielto vuonna 1945 kumottiin, rysähti käyntiin hurja tanssibuumi, ja torviyhtyeetkin kelpasivat taas tanssittajiksi.

Tikkurilan Musiikkiyhdistyksen synty

Kesällä 1945 tapasi Tikkurilan Työväentalon iltamissa muutama päälle 30-vuotias mies, joilla oli puhallinmusiikkitaustaa 20- ja 30-luvuilta. Innostuttiin orkesteriajatuksesta ja päätettiin pistää toimeksi. Paperikauppaa Hiekkaharjussa pitänyt Ståhl Silius pisti 29.9.1945 Helsingin Ympäristölehteen ilmoituksen, jossa etsittiin torvensoittajia ja pyydettiin heitä kokoukseen seuraavaksi päiväksi. Paikalle saapui Siliuksen lisäksi viisi soittajaa.

Soittajilla oli yleisesti huonoja kokemuksia toiminnasta työväenyhdistyksen, nuorisoseuran tai vapaapalokunnan kylkiäisenä. Siksi nyt haluttiin oma yhdistys, jota muut intressit eivät heiluttaisi.

Tikkurilan Musiikkiyhdistyksen perustamiskokous pidettiin 9.10.1945, mutta vasta seuraava kokous 21.12.1945 merkittiin yhdistysrekisteriin perustamispäiväksi. Työväenyhdistykseltä saatiin vanhat torvet lainaksi ja harjoitustila ruotsalaiselta kansakoululta. Toiminta saattoi alkaa.

Myös uusi Tikkurilan Musiikkiyhdistyksen soittokunta aloitti toimintansa seitsikkona. Ensimmäinen esiintyminen oli todennäköisesti maaliskuussa 1946 järjestetyt Musiikkiyhdistyksen laskiaistanssit.

TixiBand

Kahden orkesterin symbioosi

Tikkurilan Musiikkiyhdistyksen soittokuntaa ryhtyi vuonna 1950 johtamaan Radio-orkesterin käyrätorvensoittaja Ville Liljander. Ville johti myös vastaperustettua Tikkurilan Orkesteriyhdistyksen sinfoniaorkesteria. Puhallinsoittajat olivat pääsääntöisesti samat molemmissa orkestereissa. Kummallakin kokoonpanolla oli tehtävänsä. Orkesteri soitti arvokkaat konsertit, soittokunta viihde- ja käyttömusiikkia; orkesteri soitti talvella, soittokunta kesällä; orkesteri soitti sisällä, soittokunta ulkona; orkesteri vaati ison salin, soittokunnan esiintymisvahvuus, noin 15 soittajaa, mahtui pieneenkin tilaan. Symbioosi toimi hyvin.

1950-luvun mittaan puhallinorkesterit alkoivat sotilassoittokuntien esimerkin mukaisesti kasvaa ulos seitsikkoon perustuvista kokoonpanoista. Tikkurilan Musiikkiyhdistyksen soittokuntaankin liittyi puupuhaltajia ja rumpali, ja äänimaailma ja sovitukset monipuolistuivat. Esiintymisissä soitettiin kuitenkin pääasiassa viihde- ja tanssimusiikkia, eikä orkesteri näin kehittynyt sinfonisen puhallinorkesterin suuntaan.

Symbioosi päättyy

Kahden orkesterin symbioosi päättyi vuonna 1969, kun Orkesteriyhdistys päätti palkata uuden kapellimestarin, joka kehittäisi orkesteria ammattimaiseen suuntaan. Tavoite toteutui, ja sen seurauksena tunnemme Tikkurilan Orkesteriyhdistyksen orkesterin nykyään Vantaan Viihdeorkesterina.

Tikkurilan Musiikkiyhdistyksen soittokunta jatkoi omaa tietään, edelleen Ville Liljanderin johdolla. Hän kuitenkin jätti pestin jo vuonna 1970, ja soittokuntaa ryhtyi vetämään yksi soittajista, Erkki Niiranen. Orkesteri halusi kirkastaa rooliaan ja nostaa mainettaan, mihin pyrittiin esiintymällä usein ja puffaamalla juttuja paikallislehteen. 1970-luvun puolivälissä esiintymisten määrä oli jo isompi kuin harjoitusten, noin 30 keikkaa vuodessa.

Profiilin kirkastamiseksi yhdistyksen nimi muutettiin vuonna 1972 muotoon Tikkurilan Soittokunta. Niiranen luopui tehtävästään vuonna 1975 ja kapellimestariksi valittiin Alvar Voutilainen, joka johti soittokuntaa seuraavat viisi vuotta. Esiintymisten määrä väheni ja soittajien määrä kasvoi. Vuonna 1980 kapellimestariksi saatiin toistamiseen Ville Liljander, ja päämääräksi otettiin orkesterin ja soittajien määrätietoinen kehittäminen. 40-vuotiskonsertissa vuonna 1985 soitettiin kunnialla vaikea ohjelmisto. Sen jälkeen Liljander jätti tehtävät toisen kerran. Hänelle oli jäänyt taakseen yhteistä historiaa soittokunnan kanssa jo melkein 25 vuotta.

Tikkurilan Soittokunnan ja Vantaan Aikuisopiston yhteistyö alkoi 80-luvulla, jolloin orkesteri alkoi toimia osana Aikuisopiston kurssitarjontaa.

Tarkkaa harjoittamista ja kiinnostavia keikkoja

Lyhyen välivaiheen jälkeen valittiin uudeksi kapellimestariksi vuonna 1987 kaupunginorkesteriin pasunisti Henrikki Virkki, joka jatkoi seuraavat kahdeksan vuotta. Liljanderin aikana alkanut hyvä kehitys jatkui. Soittokunta teki ensimmäisen äänitteen, C-kasetin, vuonna 1990. Sen otsikko "Tikkurilan Soittokunta viihdyttää ja tanssittaa" kertoo paljon linjasta: viihdettä ja päivän iskelmää instrumentaaliversioina sekä perinteistä soittokuntamusiikkia. Syntyi uusia esiintymisperinteitä: konserttitanssiaiset Tikkurilan mieskuoron kanssa vetivät hyvin yleisöä. Eräänä vuonna laskettiin 364 henkeä. Omat konsertit eivät kuitenkaan oikein vetäneet väkeä: 50-vuotisjuhlakonserttiin vuonna 1995 saapui alle sata kuulijaa.

Virkin kapellimestarikauteen sisältyy myös 90-luvun lama, joka lopetti yritysten ja yhteisöjen tilauskeikat, eivätkä ne enää koskaan palanneet entiselleen. Saman kehityksen uhreiksi joutuivat laajasti muutkin harrastaorkesterit ja -kuorot.

Hienoja esiintymisiä tehtiin kuitenkin edelleen. Niistä mieliinpainuvimmaksi jäi KOM-teatterin "Isänmaallinen ilta" -kabaree. Esitysten määrä kasvoi suunnitellusta kuudesta 29:ään, joista yksi televisioitiin. Soittokunta oli mukana kahdeksassa musiikkinumerossa kaikkiaan 34:stä. "Isänmaallista iltaa ei voi kuvitella ilman torvisoittoa", kirjoitti Ilta-Sanomat.

Virkin aikaan mukana olleet soittajat muistavat hänet tarkkana harjoittajana, jonka mulkaisut hieman pieleen menneen kohdan jälkeen saivat harjoittelumotivaation taas yllättävästi kohoamaan – ainakin hetkellisesti. Soittokunta kävi hänen johdollaan myös tekemässä tallennuksen Ylen M-studiolla Sävelvaaka-ohjelmaa varten.

Tixiband

Lyhyitä kausia

Virkin lopetettua 1995 lopulla tahtipuikkoon tarttui Anne Peltonen. Hänen kautensa kesti ainoastaan puoli vuotta, minkä jälkeen syksyllä 1996 ruoriin hyppäsi Elias Seppälä. Hänellä oli aiempaa suurempia taiteellisia tavoitteita. Osa soittajista innostui uudesta, vaativammasta ohjelmistosta, mutta kaikkia se ei miellyttänyt. Suurempi määrä kotiharjoittelua sopi toisille, kun taas toiset tulivat mieluummin vain nautiskelemaan yhteismusisoinnista toisen kanssa. Uusi linja ei ehtinyt vakiintua, sillä Seppälänkin kausi jäi lyhyeksi, kahteen vuoteen.

Kaartin soittokunnan käyrätorvisti Timo Forsström aloitti Tikkurilan Soittokunnan johtajana syksyllä 1998. Forsström oli jo kasvattanut mainettaan säveltäjänä ja sovittajana. 50-vuotiskonsertissa oli jo soitettu hänen teoksensa "Majakkasaari". Timo Forsström hoiti tehtäväänsä hyvin ja oli pidetty kapellimestari. Vuoden isot tapahtumat olivat konserttitanssiaiset itsenäisyyspäivän tienoilla ja jonkun toisen soittokunnan kanssa pidetty yhteiskonsertti keväällä. Forsströmin aikana keikkakalenteriin tuli Tikkurilan lukioiden vanhojen tanssit alkaen vuodesta 2000.

Syksyllä 2001 korokkeelle nousi Jukka Hanhisalo, klarinetisti Kaartin Soittokunnasta. Toiminta jatkui entiseen tapaan Hanhisalon kaksivuotisen kauden ajan.

Iskelmää ja laulusolisteja

Syksyllä 2003 aloitti johtajana Kimmo Nurmi - jälleen klarinetisti Kaartin Soittokunnasta. Kimmo päätti uudistaa ja kehittää orkesteria. Orkesterille otettiin käyttöön rinnakkaisnimi, TixiBand, ja hankittiin uudet esiintymisasut. Samanaikaisesti aloitettiin uusien soittajien rekrytointi. Ennen kaikkea orkesterille valittiin uusi linja: iskelmäpainotteinen viihdemusiikki laulusolisteineen. Muutamassa vuodessa Tikkurilan Soittokunnasta tuli valtavan suosittu. Kevätkonserteissa oli useasti yli 400 kuulijaa, eivätkä aina kaikki halukkaat edes mahtuneet sisään konserttisaliin. Uuden suosion salaisuus olivat karismaattiset laulusolistit ja vetävät teemat (esimerkiksi Jukka Kuoppamäen sävellykset tai Eurovision laulukilpailun kulta-aika). Nurmen 13 vuoden aikana orkesterin soittajamäärä pysyi noin kolmessakymmenessä. TixiBand teki näinä vuosina myös kolme CD-äänitettä: "Tixi-Mix", "TixBand & Kaksi Legendaa" ja uusimpana TixiBandin 70- vuotisjuhlakonsertissa huhtikuussa 2015 julkaistu "Saanko luvan", solistina Mikael Konttinen.

Puhallinviihdettä uusin maustein

Syksyllä 2016 TixiBandin johtajaksi valittiin musta hevonen, Helsingin poliisisoittokunnan konserttimestari Panu Matilainen.

Matilaisen aikana soittajamäärä on pysynyt 30 hengen paikkeilla, ja ilahduttavasti koko joukko uusia soittajia on löytäyt tiensä orkesteriin sitä mukaa kuin joitakin vanhoja on jäänyt pois. Konsertit ovat olleet Nurmen aloittaman linjan mukaisesti pääasiassa viihteellisiä, joskin mukaan on ujutettu silloin tällöin jokunen klassisempikin orkesteriteos. Solistit ovat olleet edelleen korkeatasoisia viihdelaulajia.

Tikkurilan soittokunnan perustamisesta tuli kuluneeksi 75 vuotta vuonna 2020. Juhlallisuudet jakautuvat pandemiatilanteen vuoksi kolmen vuoden ajalle. Orkesteri voi hyvin ja katsoo ylpeänä pitkään ja vaiherikkaaseen historiaansa ja toiveikkaana ja eloisana tulevaisuuteensa.

Tikkurilan Soittokunta-TixiBand

Teksti: Panu Matilainen

Kuvat: Jaakko Paarvala

Kirjoitus pohjautuu Heikki Kuisman vuosina 2010-2015 kirjoittamaan historiikkiin Puhallinmusiikin historiaa Tikkurilassa. Lisämateriaalina on käytetty pitkäaikaisten soittajien haastatteluja.

Asiakaspalvelu

puh. 09 8392 4342, aikuisopisto@vantaa.fi

Asiakaspalvelu avoinna: ma–to klo 12–15 ja pe 12–14

Vantaan opistotalo, Lummetie 5

PL 4506

01030 Vantaan kaupunki

Vantaan opistotalon vahtimestari:
040 561 7125

Opiston taidekeskuksen vahtimestari:
043 827 1254

Myyringin vahtimestari:
043 825 0873

Seuraa meitä somessa!

FACEBOOK:
@vantaan.aikuisopisto

INSTAGRAM:
@vantaanaikuisopisto #vantaanaikuisopisto

Pisto-gallerian aukioloajat: ma 14-20, ti-to 10-20, pe 10-13, la 10-14 ja su silloin kun taidekeskuksessa on opetusta.

facebook instagram youtube