Miksi kieli vei mennessään?

05.06.2020

Opiston opiskelijat kertovat

YK on vuonna 2010 nimennyt kullekin kuudelle viralliselle kielelleen oman teemapäivän monikielisyyden ja kulttuurillisen moninaisuuden juhlistamiseksi. Venäjän kielen päiväksi on valikoitunut 6. kesäkuuta eli rakastetun runoilijan ja venäjän kirjakielen isänä pidetyn Aleksandr Puškinin syntymäpäivä.

Venäjä on myös yksi opistomme suosituimmista kielistä. Mutta mikä venäjän kielessä kiehtoo? Mikä motivoi kursseilla viikosta, vuodesta ja jopa vuosikymmenestä toiseen iloisessa ilmapiirissä ahkeroivia opiskelijoitamme? Näin kysymykseen vastasivat Vantaan aikuisopiston venäjän kielen opiskelijat:

"Kyrillisten kirjainten muuttuminen sanoiksi ja sanojen ymmärtäminen. Enää kirjaimet eivät ole mystisiä, vaan niitä pystyykin hallitsemaan, ainakin jotenkin. Venäjän kieliset laulut ovat miellyttäneet, se jokin slaavilainen tempo. Ja se, että kanssakäyminen olisi helpompaa jos/kun menee Venäjälle, kun osaisi jotain kielestä ja ymmärtäisi myös."

"Naapurimaan kieli on kiehtonut jo pidemmän aikaa. Mutta erilaiset kirjaimet ja käsitys kyseisen kielen vaikeudesta ovat olleet esteenä kielen opiskeluun ryhtymisestä aiemmin. Mutta matkustaessani viime vuosina Pietariin, harmistuin, kun en osannut lukea edes ruokalistaa. Päätin opetella edes kyrilliset kirjaimet. Nyt kieli on vienyt mennessään sekä antanut uusia näköaloja venäläiseen kulttuuriin ja tapoihin."

"Venäjän kieli on kaikista harrastamistani kielistä haastavin, mutta samalla myös hauskin. Oppiminen tapahtuu oivaltamalla ja se tekee opiskellusta innostavaa. Venäjän kielen opiskelun myötä minulle on auennut Venäjän kulttuuri uudella tavalla. Musiikki, kirjallisuus ja kuvataide kiehtovat ja tietysti myös toistuvat reissut upeaan Pietariin. Näitä kulttuurireissuja teen yhdessä kolmen muun kurssilaisen, matkakumppanien eli Sputnikien kanssa. Pietari on todellinen runsauden sarvi. Olemme yhdessä tutustuneet museoihin, taidegallerioihin, kirkkoihin ym. nähtävyyksiin. Olemme varanneet lippuja netin kautta Mariinski-teatteriin ja Filharmoniaan ja saaneet hienoja musiikkielämyksiä. Tietysti olemme myös syöneet hyvin, mutta edullisesti pietarilaisissa ravintoloissa ja joskus myös stolovajoissa. Allegro vie nopeasti Pietarin keskustaan, jossa olemme oppineet sujuvasti käyttämään metroa. Vähäisestäkin kielitaidosta on paljon iloa. Se murtaa heti jään lähestyttäessä venäläistä ihmistä. Pietariin uskaltaisin nyt matkustaa vaikka yksinkin. Se on turvallinen kaupunki. Olemme myös kerran käyneet yhdessä Moskovassa ja suunnittelemme tekevämme tulevaisuudessa kielikurssimatkan Irkutskiin ja samalla retken Baikal-järvelle."

"Minulle venäjän opiskelu on ollut hauskaa ja palkitsevaa ongelmanratkaisua yhdessä toisten kanssa ja löytöretkeilyä erilaiseen kulttuuriin, sen moniin puoliin, historiaan ja rikkauksiin opettajan kokemuksen ja tietämyksen kautta."

"Löysin venäjän pariin, kun jaoin unelman ystävieni kanssa: Haave junamatkasta maassa, jossa jo kirjaimistokin oli vieras. Edellinen kosketukseni uuteen kieleen oli ollut ranska: itsenäisesti mobiilisovelluksen avulla - sopi minulle huonosti, siellä jäin alkeisiin. Opistossa olen nauttinut loistavan opettajan ja vertaisryhmän antamasta vetoavusta. Kaunis kiitos! Ja mahtipontisuuden uhallakin: Mielestäni kielen opiskelu tarjoaa avaimen maahan ja sen kulttuuriin; tässä lisäksi ahaa-elämyksiä pitkästä yhteisestä historiastamme."

"Opiskelen venäjää saadakseni kielen avulla tietoa ja tuntemusta venäläisistä ihmisistä, kulttuurista ja yhteiskunnasta. Kun oppii kieltä, voi hankkia tietoja itse. Koen, että meille Venäjästä ja venäläisistä yleisesti tarjottava tieto on osin yksipuolista ja rajoittunutta."

"Venäjän opiskelussa kiehtoo Venäjän tuntemattomuus, sen mystisyys, oletettu erilaisuus, Venäjän historia kuuluisine hahmoineen. Kun elämä täyttyy pääasiassa läntisestä aineksesta medioissa, on mukava kurkistaa itään, onhan itäisellä naapurillamme ollut suuri vaikutus Suomeen ja suomalaisiin kautta aikain, ja edelleenkin. Ja tietysti se shirokaja natura!"

"Venäjän kielen opiskelussa kiehtoo onnistumisen tunne, ilo siitä, että vielä seniori-iässä voi oppia jotain itselle aivan uutta, oppia vieraat aakkoset ja sitä kautta kokea mysteeristen sanojen merkityksen avautumisen vähitellen. Venäjän kieli on kaunista, pehmeää ja soljuvaa. Kuuntelen mielelläni venäläisiä lauluja ja riemuitsen kun jo lyhyen opiskelun jälkeen oivallan sanan sieltä, toisen täältä. Kun kohtaan venäläisiä ihmisiä käytän oppimiani kohteliaita keskustelunavausfraaseja ja saan palkaksi iloisia hymyjä ja ystävällisyyttä. Jo vajaan kahden lukukauden kurssin jälkeen olen voinut asioida kaupassa tai kysyä tietä venäjäksi. Kiitos taitavalle ja innostavalle opettajallemme."

"Venäjän opiskelussa kiehtoo sen vaikeus ja toisaalta ”tuttujen” sanojen paljous (slangi ja puhekieli). Voisi sanoa, että eihän tässä ole mitään järkeä, mutta itsensä haastaminen on kannattavaa. Ja on mukava huomata, että on oppinut kuitenkin jotakin."

"Venäläistä kulttuuria ja venäläisiä ei voi ymmärtää, jos ei osaa kieltä. Kuitenkin he ovat maantieteellisesti meitä todella lähellä. Kielen rakenne slaavilaisena kielenä poikkeaa koulussa lukemieni germaanisten kielten rakenteesta täysin. Kuitenkin uusimpien sanojen joukossa on samaa alkuperää olevia sanoja. Onneksi!"

"Naapurin kielen ja kulttuurin syvällinen ymmärtäminen on meidän suomalaisten velvollisuus. Matkustaessa Venäjällä tuntuu kodikkaalta, kun pystyy kulkemaan ja kommunikoimaan kuin kotimaassa."

"Matkoilla tapaan paljon venäläisiä, joiden kielitaito rajoittuu omaan kieleensä. Itselläni ei koskaan ole ollut ongelma tutustua tuiki tuntemattomiin ihmisiin (vaimosta se on ongelma), vähänkin venäjää osaavana se on vieläkin (vaimon harmiksi) helpompaa. Näin hauraana vanhuksena (69 v) täytyy yrittää pitää aivot voimissa – sudoku ja kieliopinnot ovat uskoakseni parhaita apukeinoja."

"Meidän perheessä kuunneltiin 70 –luvulla venäläistä musiikkia, vaikka kukaan ei sitä osannut eikä ymmärtänyt. Ja silti Neuvostoliittoa, kommunismia ja punalippua vieroksuttiin myös meidän perheemme ulkopuolella. Eli, luulen että kaikesta tästä, on syntynyt jonkunlainen kiinnostus tuota ”mörköä”, Venäjää ja venäjän kieltä kohtaan, joka nyt pitää selättää. Venäjän opiskelu ei ole ikinä (kai?!) ollut suosittua tai muodikasta, mutta nyt kun rautaesirippu on alhaalla ja maailma enemmän auki, on ehkä ollut helpompaa tarttua härkää sarvista ja alkaa selvittää tuota vaikeasti opittavaa salakieltä. Joillekin se voi olla se puuttuva ässä hihaan, minulle vain harrastus, joka aukaisee silmiä ja vie uusien asioiden äärelle ja ihmisten pariin. Eikä venäjän rakenteen omakohtainen ihmettely varmaan ikinä lopu eikä haasteet häviä, ja hyvä niin, niin mielenkiinto säilyy."

"Näin 70 + opiskelijana venäjän kielen opiskelussa kiehtoo ennen kaikkea itsensä haastaminen. On hyvä huomata, että päähän vielä tarttuu vieraan kielen sanoja ja rakenteita. Myös naapurimaan kulttuuri ja ns. tavallisten ihmisten elämä on ehtymätön kiinnostuksen kohde. Eiköhän Venäjän-matkailukin vielä mahdollistu."

"Venäjä on kiinnostanut jo pienestä pitäen niin maana, kuin kielenäkin. Luin venäjää keskikoulussa Clasussa 3 vuotta. Oli hienoa osata hieman kieltä, jota harva silloin osasi. Ylöjärveltä Kangasalle lähetetty venäjäksi kirjoitettu kirjekin koukkasi Moskovan kautta, mutta tuli perille. Harrastus on välillä hiipunut, mutta pari vuotta olen sitä viritellyt kuntoon. Kieli kuulostaa kauniilta ja onhan maailmankirjallisuuden klassikoista iso osa kirjoitettu venäjäksi. Yksi syy on tietysti meillä oleva innostava opettaja."

"Äitini oli syntynyt Karjalassa, Räisälässä. Olen tehnyt Venäjän Karjalaan vasta muutaman matkan. Merkittävin oli souturetki Laatokalla venäläisten merisotilaiden kanssa. Ajatus matkailusta äitini synnyinseudulla kiehtoo: olen huomannut, että pienestäkin venäjän kielen osaamisesta on apua retkillä Venäjän Karjalassa. Venäjä kokonaisuudessaan kiehtoo. Meillä on naapurivaltio, josta löytyy paljon mielenkiintoisia ja tutustumisen arvoisia kohteita. Venäjä on niin lähellä ja sinne on helppo matkustaa, kunhan pääsemme tästä koronapandemiasta eroon. Itselläni vaikuttaa lisäksi tunne siitä, että Venäjä ja venäjän kieli on ollut monella lailla mukana meidän oman yhteiskuntamme historiassa. Kyrilliset aakkoset ovat jännä haaste. Tunne siitä, kun löytää sanan merkityksen, on aina palkitseva - ikään kuin olisi avannut salakirjoituksen."

С Днём русского языка! Hyvää venäjän kielen päivää!

Teksti: Vantaan aikuisopiston opiskelijat ja kielten suunnittelijaopettaja Kira Sidorov

Kuva: Kira Sidorov

Asiakaspalvelu

puh. 09 8392 4342, aikuisopisto@vantaa.fi

Asiakaspalvelu avoinna: ma–to klo 9–15 ja pe 9–14

Vantaan opistotalo, Lummetie 5

PL 4506

01030 Vantaan kaupunki

Vantaan opistotalon vahtimestari:
040 561 7125

Opiston taidekeskuksen vahtimestari:
043 827 1254

Myyringin vahtimestari:
043 825 0873

Seuraa meitä somessa!

FACEBOOK:
@vantaan.aikuisopisto

INSTAGRAM:
@vantaanaikuisopisto #vantaanaikuisopisto

Pisto-gallerian aukioloajat: ma 14-20, ti-to 10-20, pe 10-13, la 10-14 ja su silloin kun taidekeskuksessa on opetusta.

facebook instagram youtube