19. lokakuuta me lähdimme kohti suurta seikkailua Japanin ihmeellisessä maailmassa. Kenelläkään ei ollut mitään aavistustakaan mihin oli ryhdytty ja mitä oli edessä. Odotimme pientä kampusta ahtaine suihkuineen ja siskonpeteineen, mutta todellisuus olikin päinvastainen. Saavuimme valtavalle kampukselle Tokion laitamille kauniiseen merimaisemaan viettämään elämämme huikeimmat kaksi viikkoa. Projekti sisälsi paljon seminaareja, turistikierroksia, eksoottisia ruokia, uusia ystäviä ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Pahimman kulttuurishokin saimme kuitenkin, kun yövyimme neljä yötä paikallisissa isäntäperheissä, tutustuen heidän arkeensa ilman yhteistä kieltä. Uusia kavereita tulvi joka suunnasta ja oli hauska huomata, että kansallisuudella tai omalla äidinkielellä ei ollut mitään merkitystä. Projektien ja seminaarien lisäksi yhteistä aikaa vietettiin muun muassa jalkapallo turnauksessa, kimonot päällä ja Tokiota tutkien. Viimeisen illan tullessa kenenkään ei olisi tehnyt edes mieli palata kotiin, sillä tuntui kuin kahdessa viikossa meistä olisi tullut suuri perhe. Itkuisten jäähyväisten jälkeen kaikkien oli kuitenkin palattava kohti omaa kotimaata, mutta taskussa oli mukana varmasti yksi elämän huikein ja sanoinkuvailematon kokemus.
