Ennaltaehkäisevää vai korjaavaa työtä?

28.10.2020

Liityin Moodi-tiimiin lokakuun alussa toisen työntekijän lähdettyä uusiin haasteisiin. Tupsahdin keskelle hankkeen viimeisiä kuukausia ja syksyn kiireitä. Ensimmäisten viikkojen aikana olen yksi kerrallaan päässyt tutustumaan hankkeessa mukana oleviin nuoriin aikuisiin ja oppimaan heidän elämäntarinoistaan.

Keskustelimme eräänä päivänä kollegojen kanssa Moodissa tehtävän nuorten ohjaustyön luonteesta. Kollegani kuvasi työtämme ennaltaehkäiseväksi. Hän kertoi aiemmasta työkokemuksestaan mm. vaativasta lastensuojelusta ja koulukotimaailmasta nuorisorikollisten, mielenterveysongelmaisten ja päihteidenkäyttäjien kanssa. Työssään oli hän kohdannut yhteiskunnasta täysin syrjäytyneitä ja laitostuneita ihmisiä, mutta myös selviytymistarinoita.

Toinen kollega pohti ääneen niitä haasteita, joita Moodi-hankkeessa mukana olevilla nuorilla on – monen elämässä on tapahtunut paljon vaikeaa, eikä kotoa poistuminen ole tuntunut mahdolliselta useampaan vuoteen. Voidaanko vielä puhua ennaltaehkäisevästä työstä, vai onko työ enemmän korjaavaa?

Mietimme yhdessä sitä, miten olemme kaikki ihmisinä pitkällä jatkumolla.

Jokaisella meidän nuoristamme voisi varmasti mennä paremmin, mutta voisi mennä myös paljon huonommin. Tarvitaan korjaavaa työtä, jotta elämä voisi löytää takaisin raiteilleen.

Näillä nuorilla on kuitenkin valtavasti toivoa. Jos tukea tarjotaan nyt, voidaan elämää ohjata valoisampaan suuntaan ja ehkäistä paljon tuskaa. Vielä on mahdollista luoda luottamusta toisiin ihmisiin ja yhteiskuntaan. Korjaava ja ennaltaehkäisevä työ kulkevat siis käsi kädessä, rinnakkain.

Tutkimukset näyttävät, että nuoret aikuiset yleensä vakiinnuttavat paikkansa yhteiskunnan jäseninä 30 ikävuoteen mennessä. Hankkeessamme mukana olevat nuoret ovat 18–25-vuotiaita. He ovat jääneet syrjään yhteiskunnasta viime vuosina, mutta rinnallakulkien voimme auttaa heitä löytämään vähän kerrallaan takaisin muiden ihmisten pariin nyt, kun elämä vielä muotoutuu ja hakee suuntaansa.

Moni nuori löytää jatkopolun erilaisiin tukimuotoihin ja mahdollisesti jossain vaiheessa opiskelemaan ja työelämään. Nyt tehdyllä työllä ehkäistään nuorten jääminen pysyvästi yhteiskunnan ulkopuolelle. Tällä matkalla tarvitaan pieniä ja suurempia onnistumisen kokemuksia.

Eräänä päivänä teimme Heijastuksia-ryhmässä teatteri-ilmaisun harjoitteita. Ryhmäkerran lopuksi yksi nuorista totesi: ”Ei ahdistanut yhtään niin paljon kuin olin kuvitellut!” Ehkä pala kerrallaan maailmasta muodostuu vähemmän pelottava, vähemmän ahdistava paikka. Ehkä tulevaisuus näyttää muutaman kuukauden päästä toiveikkaammalta kuin hetkeä aiemmin.

Hanne Hyttinen

Projektityöntekijä, Moodi-hanke

facebook instagram youtube