Suomi100 Länsässä

Länsimäen ysiluokkalaiset kävivät katsomassa Tuntematon sotilas -elokuvan tammikuussa Suomi 100 -teemaan liittyen. Kokemus kirvoitti ajatuksia sota ja rauha -teemasta.


Juulia Utti 9.C:

‍Luutnantti Kariluoto: alokkaasta sotasankariksi

Jorma Kariluoto on Väinö Linnan vuonna 1954 julkaiseman romaanin, Tuntemattoman sotilaan, hahmo. Kirja kertoo konekiväärikomppaniasta jatkosodassa. Kirjasta tehdyssä vuonna 1955 ilmestyneessä Edvin Laineen ohjaamassa elokuvassa Kariluotoa esittää Matti Ranin ja Aku Louhiniemen vuoden 2017 versiossa Johannes Holopainen.

Kariluoto on kertomuksen alussa nuori ja kokematon vänrikki ja joukkueenjohtaja, jolta odotetaan paljon. Hänen on vaikea saada miehiä toimimaan käskyjensä mukaan, eikä hän ensimmäisessä kohtauksessa itsekään uskalla edetä. Hän jää muiden miesten tavoin tulilinjalle makaamaan, koska he kaikki ovat pelosta lamaantuneita. Seuraavaksi tilanteeseen saapuu kapteeni Kaarna, joka ivaa Kariluodon pelkuruutta, mutta ei hänkään saa miehiä etenemään. Kaarna huutaa vanhoja suomalaisia kannustushuutoja ja lähtee kävelemään eteenpäin ase kourassa. Kaarnaan osuu, ja hän kaatuu maahan huutaen. Muutaman sekunnin jälkeen Kaarnan ja häntä auttaneen miehen päällä räjähtää, mikä säikäyttää Kariluodon ja useita miehiä seisomaan. Kariluoto kerää rohkeutensa ja lähtee etenemään käskien miehiä.

Tässä kohtauksessa Kariluoto on juuri ylennetty joukkueenjohtaja, joka ei ole vielä ansainnut miestensä luottamusta. Häntä pelottaa ajatus sodasta ja tappamisesta, joten ei ole mikään ihme, että hänen on vaikea toimia tositilanteessa. Tämä kirjoitelma pohjautuu pääosin vuoden 2017 elokuvaan, jonka kohtauksessa on helppo huomata Kariluodon kammo ja kyyneleet.

Kaarnan kaatumisen vuoksi Kariluoto korotetaan vänrikistä luutnantiksi komppaniaa johtamaan. Miehet yhä naureskelevat, että kuinka noin nuori poika voi heitä johtaa, eivätkä kunnolla kuuntele hänen käskyjään. Kariluodon paineet kasvavat. Tarinan edetessä konekiväärikomppania saapuu Petroskoihin, ja miehet vaativat, että Koskelasta tehdään komppanianpäällikkö.

Kariluodolta odotetaan yhä enemmän, mutta juonen edetessä hän pystyy yhä paremmin vastaamaan odotuksiin. Hän kypsyy hiljalleen mieheksi ja voittaa miestensä luottamuksen ja arvostuksen. Hiljalleen Kariluodosta kehittyy erittäin taitava sotilas ja joukkueenjohtaja, ja hän tekee päätöksen jäädä armeijaan. Kariluoto ilmoittautuu upseerikouluun, ja hänestä tulee lopulta miestensä arvostama komppanianpäällikkö.

Kariluoto haavoittuu ja sotasairaalasta palattuaan hän huomaa, että Neuvostoliiton joukot hyökkäävät. Tilanteessa jopa Koskela on epätoivoinen, mikä saa Kariluodon järkyttymään ja pois tolaltaan niin, ettei hän enää ajattele järkevästi. Kariluodosta tulee hetkellisesti uhkarohkea, ja hän käskee joukkojaan ryhtymään vastahyökkäykseen, mikä vie hänen omansa ja usean miehen henget turhaan.

Elokuvassa tästä kohtauksesta on tehty hyvin mieleenpainuva. Kariluodon kaatuessa maahan hän näkee vastavihityn vaimonsa Sirkan ja turvalliselta tuntuvan kirkkaan valon. Kariluoto menehtyy haavoihinsa jatkosodassa.

Valitsin tämän aiheen, koska Kariluodon kehityskertomus vaikutti minuun hyvin paljon. Pidän erityisesti tämäntyyppisistä sankaritarinoista, joissa sankari silmissä kehittyy kokemusten kautta, eikä ole suoraan lahjakas kaikessa. Hahmon tarina teki vieläkin suuremman vaikutuksen minuun, kun sain tietää, että Linna oli perustanut hahmon tarinan oikeaan henkilöön.

Lähteet: https://fi.wikipedia.org/wiki/Jatkosota, https://fi.wikipedia.org/wiki/Kariluoto, https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuntematon_sotilas#Keskeiset_henkilöt, https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuntematon_sotilas_(vuoden_2017_elokuva)

Joonatan Öhman 9.C:


Sotasankarit

Tuntemattoman sotilaan eräässä tunnetussa kohtauksessa alikersantti Antti Rokka toisen sotamiehen kanssa partioi yöllä rykmentin selustaa. He törmäävät venäläiseen ryhmään, jonka he ampuvat hengiltä. Tätä kyseistä tekoa pidettiin sankarillisena tekona muiden miesten joukossa.

Tuntemattomassa on myös muita todellisia sankaritekoja, kuten se, kun Urho Hietanen pelastaa toisen sotamiehen pommisateessa nousemalla taisteluhaudasta ja heittämällä hänet omaan poteroonsa. Samalla hän itse sokeutui sirpaleista, ja myöhemmin hän avasi sokeutuneena palavan lääkintäauton ovet pelastaakseen muut haavoittuneet, mutta heidät ammuttiin auton ovien eteen.

Nämä molemmat ovat sankarillisia tekoja, mutta ihmisten ampuminen on hieman moraalittomampi teko kuin haavoittuneiden auttaminen, kun on myös itse haavoittunut. Antti Rokka lisäksi mainitsi elokuvassa, että hän taistelee Suomen puolesta eikä komentajiensa puolesta, jota voisi kutsua sankarilliseksi.

Nämä hahmot ovat mielestäni erittäin uskottavia. Esimerkiksi kun Antero Rokka menee rintamalle, hän on vitsikäs ja välillä ehkä hieman iloinenkin, mutta kun sota lähestyy loppuaan, hän ei enää heitä vitsejä, vaan on hieman masentunut ja haluaa kotiin.

Tuntemattoman hahmot ovat erittäin uskottavia verrattuna muiden elokuvien sotilashahmoihin kuten Ramboon, joka tappaa enemmän ihmisiä kuin koko Venäjän armeijassa on sotilaita, tai muihin amerikkalaisiin sankareihin, jotka selviävät mistä tahansa hengissä.

Elokuvassa oli myös muita sankarillisia tekoja, kuten se, kun yksi sotilas heittää miinan tankin alle, mikä kääntää taistelun tulosta täysin. Ylipäätänsä Tuntemattoman sotasankarit ovat realistisia ja uskottavia henkilöitä.


Jenni Wäyrynen 9.C:


Sodan vaikutukset ihmismieleen
Pohdintoja Tuntemattoman sotilaan tiimoilta

Sota muuttaa, pelottaa ja traumatisoi ihmisiä, jotka joutuvat kohtaamaan sen. Jäljet, jotka sota jättää, pysyvät ikuisesti sen kohdanneiden mielissä sekä kehossa. Kaikella on yhteys, ja monet tekijät vaikuttavat toisiinsa. Miten vaikeuksia käsitellään niiden tapahtuessa tai sen jälkeen?

Elokuva Tuntematon sotilas kertoo Suomen taistelusta silloista Neuvostoliittoa vastaan toisen maailmansodan aikana. Kyseisestä elokuvasta on tehty kolme versioita, joista uusin tehtiin Suomen täyttäessä 100 vuotta vuonna 2017. Myös tässä uusimmassa elokuvassa näkyy paljon pelkoa, surua ja tuskaa, jotka vahvistavat toinen toisiaan ja ovat vaikeasti käsiteltäviä.

Vaikka välillä tuntuu siltä, että vain sotilaat kärsivät ja kuolevat sodan aikana, se ei ole totta. Usein myös ihmiset, jotka eivät joudu rintamalle, jäävät kotiin kärsimään ja joutuvat pakenemaan sotaa. Kotirintamalla odottavat perheet pelkäävät koko ajan itsensä ja ennen kaikkea lähimmäistensä puolesta, jotka joutuvat tarttumaan aseisiin ja taistelemaan. Myös nälänhätä ja huonot elinolosuhteet rasittavat ihmisiä sodan aikana, eikä vain kuolemanpelko ole ongelma.

Rintamalla olevien sotilaiden täytyy olla koko ajan varuillaan ja pystyä käsittelemään pelkonsa sekä ikävänsä rakkaitaan kohtaan. Traumatisoivat näyt, kun muut kuolevat, vainoavat sotilaiden mielissä, ja niiden kanssa on vain selvittävä. Ratkaisu Tuntemattomassa sotilaassa oli usein alkoholin nauttiminen tai naisten seura. Useammassa vaiheessa elokuvaa sotilaat olivat juovuksissa ja naureskelivat yrittäessään unohtaa kokemansa pahan.

Itse en ole sotaa kokenut, mutta voin vain kuvitella, kuinka kauheaa olisi, jos saisi pelätä oman rintamalla olevan isän puolesta. Olisin koko ajan ahdistunut ja peloissani. Uskon monen sotaa kokeneen, esimerkiksi isoisieni perheiden, tunteneen juuri näin. He eivät ainoastaan joutuneet pelkäämään asiaa, vaan myös selviytymään sen kanssa. Myös nykyään monet ihmiset tuntevat samoin ollessaan samantyyppisessä tilanteessa tämä on älytöntä, kun ajattelee, ettei ihmiskunta ole vieläkään viisastunut ja yrittää edelleen ratkaista asioita sotimalla tai terrorismin keinoin.

Tuntemattoman sotilaan yksi keskeisimmistä hahmoista oli alikersantti Antero “Antti” Rokka, joka oli kokenut ja muita vanhempi sotamies. Hän oli kyvykäs, mutta paha suustaan eikä kuunnellut ohjeita. Häneltä jäi kotiin maaseudulle vaimo ja kolme lasta, jotka ikävöivät häntä suuresti. Päästessään käymään kotona hän teki mahdollisimman paljon kotitöitä auttaakseen perhettään selviämään, ja hänen onnekseen hänen perheensä selvisi sodasta, kuten hänkin.

Elokuvan alussa Rokalle tarjottiin tupakkaa, mutta hän kieltäytyi siitä sanoen sen olevan myrkkyä. Lopulta Rokka kuitenkin aloittaa tupakoinnin. Monen mielestä tämä on varmasti turha ja merkityksetön huomio, mutta koen sen itse hyvänä esimerkkinä sodan vaikutuksista. Näen tässä yhteyden siihen, kun sotilas näkee toisen sotilaan, mahdollisesti vielä läheisen ystävän, kärsivän tai kuolevan. Se aiheuttaa ahdistusta, surua ja pelkoa omasta kuolemasta. Pitemmän päälle tällaiset asiat traumatisoivat ja johtavat ihmiset päätöksiin, joita he eivät muuten tekisi. Tässä tapauksessa tupakan polttaminen on tapa rentoutua ja käsitellä ikäviä muistoja.

Elokuvan näkeminen avasi silmiäni varsinkin siitä, kuinka suuresti sota vaikuttaa ihmismieleen ja muuttaa sitä väistämättä. Eikä se vaikuta ainoastaan sotilaisiin, vaan myös heidän perheisiinsä. Tämä oivallus on se syy, jonka takia halusin kirjoittaa tämän tekstin ihmismielen toiminnasta ja samalla antaa itselleni haasteen kokeilla elokuvan analysoimista eri tavalla normaaliin mielipidekirjoitukseen verrattuna.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Antero_Rokka

Esko Evtyukov 9D:


Tuntematon sotilas korostaa suomalaisten roolia jatkosodassa

Kun aloin katsomaan Tuntematonta sotilasta, minulla oli karkea kuva minkälaista elokuvan sisältö olisi. Olin pari kuukautta aiemmin lukenut talvisodasta kertovan kirjan osana äidinkielen kurssiani yhdeksännellä luokalla, ja se auttoi minua ymmärtämään talvisodan tapahtumat paljon paremmin. Tuntemattoman sotilaan jatkosodan teemat olivat hieman tylsiä minulle, koska olin jo lukenut sotaa käsittelevän kirjan, mutta menin silti katsomaan elokuvan koulun kanssa.

Elokuva alkaa jatkosodan alusta, kun suomalaiset miehet joutuvat marssimaan kohti itäistä rintamaa. Matkalla rintamalle tulevaisuus näyttää epävarmalta; useimmat sotilaat pelkäävät tulevaa sotaa, sillä kukaan heistä ei halua kuolla. Elokuvan alku käsitteleekin tavallisten suomalaisten miesten hankalaa siirtymää sotilaiksi. Tämä näkyy hyvin elokuvan alussa, kun tietyn suomalaisen vänrikin on johdettava sotilaat suon yli hyökkäykseen, mutta vänrikki epäröi hyökkäyksessään ja hän jääkin peloissaan makaamaan maahan. Vänrikin ylempi upseeri näyttää hänelle esimerkkiä, miten sotilaita pitäisi johtaa hyökkäyksessä, mutta hänet ammutaan nopeasti, koska kukaan sotilaista ei lähde upseerin mukaan hyökkäykseen. Upseerinsa kuoleman seurauksena vänrikki löytää rohkeuden viedä sotilaat suon yli, ja hyökkäys menestyy.

Tämä kohtaus korostaa jokaisen sotilaan sisäistä konfliktia oman selviytymisvaistonsa ja sotilaallisten velvollisuuksiensa välillä. Aikojen alusta saakka ihmisen voimakkaimpia viettejä ovat olleet vietti jatkaa sukuaan ja vietti selviytymiseen. Tämän takia suurin osa sotilaista riskeeraa henkensä sodassa vastahakoisesti. Mielestäni sotilaiden sankaruus elokuvassa tuleekin sotilaiden kyvystä olla valmiina epäitsekkäästi uhraamaan oman henkensä yhteisen hyvän vuoksi.

Elokuvan edetessä selviää nopeasti, että sodassa oleminen on hyvin stressaavaa. Sodassa oman henkensä riskeeraamisesta tulee nopeasti tavallinen osa arkea ja tappamisesta tulee arkityötä; kalma on aina nurkan takana odottamassa, jotta sattuisit olemaan väärässä paikassa väärään aikaan. Nämä teemat olivat jo tuttuja minulle ennestään kirjasta jonka luin. Siitä huolimatta Tuntematon sotilas tuo sodan ahdistavat olot pelottavan todenmukaisesti henkiin; se sai minut arvostamaan suomalaisia sotaveteraaneja aivan uudella tavalla.

Sodan psykologiset vaikutukset sotilaisiin näkyvät elokuvassa, kun Rokan luonne muuttuu vähitellen sodan myötä. Sodan loputtua Rokka on täysin erilainen mies kuin mitä hän oli ennen sotaan saapumistaan. Tämä näkyy siinä, miten Rokan arvot muuttuvat elokuvan myötä; elokuvan alussa Rokka on selvästi tupakoimista vastaan, mutta elokuvan loputtua hän ottaakin tavakseen tupakoinnin entisistä arvoistaan huolimatta. Sodan psykologiset vaikutukset Rokkaan tulevat parhaiten esille myöhemmin elokuvassa, kun monien vuosien sotimisen jälkeen juoksuhaudoissa makaaminen, tykistötulen pauhu, jatkuvat lähikohtaamiset kuoleman kanssa, läheisten ystävien kuolemat ja tauoton tappotyö ovat kuluttaneet Rokan mieltä: Rokka ei olekaan enää iloinen Antero Rokka vaan synkkä sotamies Rokka, sodan murtama mies. Tämä näyttää meille, että vaikka olisit sattunut jopa selviämään sodasta ilman mitään fyysisiä vammoja, ihmisen mieli on silti altis sodan kauhuille. Sotilaiden saamat traumat sodasta voivat vakavasti vaikeuttaa sotilaiden sopeutumista takaisin siviilielämään.

Asia, josta minä tykkäsin todella paljon elokuvassa, oli se, miten Tuntematon sotilas silti saa tietyissä kohdissa antagonisteiksi asetetut neuvostoliittolaiset sotilaat humanisoitua pienillä tavoilla, mikä mielestäni lisää elokuvaan pienen ylimääräisen ulottuvuuden, joka tekee tämän elokuvan maailman todellisemmaksi. Muistan hyvin kohtauksen, jossa suomalaiset sotilaat juoksivat rynnäkössä neuvostoliittolaisten juoksuhaudoissa armottomasti teurastaen kaikki vastaantulijat, jolloin neuvostoliittolainen sotilas huutaa venäjäksi: “Я никого не убивал!”, mikä suomeksi käännettynä tarkoittaa: “Minä en ole tappanut ketään!” Mielestäni riippumatta puhuuko tämä neuvostoliitolainen sotilas totta, meidän pitäisi huomioida neuvostoliittolaisten sotilaiden asema talvi- ja jatkosodassa. Hyökätessään Suomeen neuvostoliittolaisille sotilaille (ja kansalle) oli kerrottu, että he olivat menossa vapauttamaan “kapitalismin orjuuttamaa kansaa”, mutta siitä huolimatta Neuvostoliiton kansa ei yleisesti nähnyt minkäänlaista tarvetta sotaan köyhää Suomea vastaan. Tämän takia Neuvostoliiton johto teki kaikkensa pakottaakseen kansansa sotaan suomalaisia vastaan. Neuvostoliittolaiset sotilaat, jotka osallistuivat talvi- ja jatkosotaan, olivat peräisin Ukrainasta. Neuvostoliiton johto ei pannut ihmisiä Karjalan alueelta sotimaan suomalaisia vastaan, koska näillä ihmisillä saattaisi olla suomalaisia sukujuuria, jotka voisivat vaikuttaa sotilaiden motivaatioon tappaa vastapuolta. Neuvostoliiton tehottomien sotataktiikoiden takia neuvostoliittolaisia sotilaita kuoli lukemattomia määriä, mikä johti neuvostoliittolaisten sotilaiden alhaiseen sotamoraaliin. Tästä seurauksena Neuvostoliitto juotti sotilailleen vodkaa motivoidakseen sotilaitaan osallistumaan tehottomiin hyökkäyksiinsä. Huolimatta kaikista Neuvostoliiton johdon yrityksistä pitää sotilaansa kurissa, jotkin sotilaat eivät silti totelleet käskyjä. Sellaisia sotilaita rangaistiin teloituksella. Teloituksen jälkeen teloitetun sotilaan perheelle lähetettiin kotiin kirje siitä, että sotilas oli kuollut maanpetturina. Tämän vuoksi kuolleen sotilaan perhe kärsi suunnattomasti, kun heistä tuli Neuvostoliitossa lainsuojattomia. Neuvostoliiton sotilailla ei juurikaan ollut valinnanvaraa sotaan osallistumisessa. Näillä keinoin heidät pakotettiin sotimaan.

Toinen asia, jonka haluaisin nostaa esille, on neuvostoliittolaisten siviilien kohtelu jatkosodassa, jota esitetään huonosti Tuntemattomassa sotilaassa. Kun suomalaiset sotilaat valloittivat menetettyjä Karjalan alueita ja alueita entisiä rajoja pidemmältä, neuvostoliittolaiset siviilit, joilla ei ollut minkäänlaista suomalaista syntyperää, sijoitettiin vankileireille. Niillä vankien olot olivat kurjat ja kuolleisuus korkeaa; samaan aikaan neuvostoliittolaiset siviilit, joilla oli suomalaista syntyperää, jätettiin laajoin osin rauhaan. Monet siviilit kuolivat jo matkalla vankileireille. Leireillä teloitettiin ihmisiä ilman mitään virallista syytä. Asiakirjoja liittyen näihin teloituksiin hävitettiin. Kyseisiä tapahtumia ei mainita missään vaiheessa elokuvaa, mikä on mielestäni suuri pettymys.

Kolmas asia, jonka haluaisin nostaa esille, on Suomen kyseenalaistettava valinta ottaa Adolf Hitlerin johtama natsi-Saksa liittolaisekseen. Merkittävä osa sotakalustosta, joka oli välttämätöntä jatkosodan menestykseen, oli peräisin natsi-Saksalta. Tätäkään asiaa ei käsitellä mielestäni tarpeeksi hyvin elokuvassa.

Näiden seikkojen takia Tuntematon sotilas maalaa vääristetyn mustavalkoisen kuvan jatkosodasta, jossa Neuvostoliiton sotilaat ovat melkein kiistämättömästi pahoja ja suomalaiset lähes kiistämättömästi hyviä. Tämän periaatteessa ei pitäisi olla kovinkaan vakava asia, sillä Tuntematon sotilas on fiktiivinen työ, mutta kun se perustuu todellisiin historiallisiin tapahtumiin, silti pahoin pelkään, että se saattaa antaa sellaisille suomalaisille, jotka eivät ole perehtyneet historiaan kovinkaan syvästi, epätodenmukaisen kuvan jatkosodasta ja synnyttää rasistista asennetta venäläisiä kohtaan. Tämän takia mielestäni on äärimmäisen tärkeää, että me katsomme talvi- ja jatkosodan tapahtumia neutraalista näkökulmasta, sillä todellisuus ei ole niinkään mustavalkoista kuin minkälaiseksi Tuntematon sotilas maalaa sen. On huomioitava, että sekä suomalaiset että neuvostoliittolaiset tekivät pahoja tekoja sodan aikana: niitä pitäisi tuomita molemmin puolin. Talvi- ja jatkosodassa uhreja olivat kaikki sotaan osallistuneet sekä neuvostoliittolaiset, jotka pakotettiin sotimaan Suomea vastaan, että suomalaiset, joiden vapautta uhattiin. Todelliset sodan roistot kuuluivat Neuvostoliiton johtoon, joka pakotti kansaansa sotimaan köyhää ja rauhantahtoista Suomea vastaan.

Kaikesta kritiikistä huolimatta, Tuntematon sotilas on mielestäni silti laajoilta osin hyvä elokuva. Sen juoni on kiinnostava ja se tuo jatkosodan (ainakin suomalaisesta perspektiivistä) hyvin henkiin. Antaisin Tuntemattomalle sotilaalle kouluarvosanaksi 8½.


Anni Krzywacki 9D:

Sain käsityksen sodasta

Minulla ei ole kovinkaan paljon kokemuksia sodasta. Kokemukseni rajoittuvat pitkälti Tuntematon sotilas -elokuvaan ja siihen, mitä vaarini on minulle sodasta kertonut.

Vaarini oli siis sotaveteraani. Hän oli jatkosodassa rintamalla yli kolme vuotta, kranaatinheittojoukoissa. Kolmessa vuodessa, jopa lyhyemmässäkin ajassa, varmasti monet traumatisoituvat niin karuissa olosuhteissa ja pelon vallitessa. Sodan jättämät jäljet eivät näkyneet mielestäni vaarissa kovin paljon, tai sitten olin liian pieni tajutakseni asiasta mitään. Vaari oli aina hyvin vitsikäs ja positiivinen.

Ei kuitenkaan ole mielestäni mahdollista, että joku selviää sodasta täysin traumoitta. Vaarini kertoi, kuinka kavereita kaatui vierestä ja itsekin joutui pelkäämään oman henkensä puolesta lähes jatkuvasti. Sen lisäksi vaari kertoi, että oli muutaman suomalaisen sotapojan kanssa vienyt salaa ruokaa venäläisille sotavangeille, joita kohdeltiin huonosti. Jos siitä olisi jäänyt kiinni, heidät olisi saatettu tuomita maanpettureiksi, joiden kohtalo oli kuolemantuomio. Oli kuitenkin oikein viedä ruokaa heille.

Olin katsomassa Tuntemattoman sotilaan kouluni kanssa. Elokuvassa oli paljon sotasankareita. Minulle heistä parhaiten mieleen jäivät Kariluoto ja Koskela. Kariluoto oli nuori mies, joka meni sodan aikana naimisiin tyttöystävänsä kanssa. He olivat hyvin rakastuneita. Elokuvasta sai käsityksen, että Kariluoto olisi saanut luvan jäädä sodasta pois häiden jälkeen, sillä oli jo tehnyt rintamalla paljon töitä, niin kuin “oman osuutensa”. Hän kuitenkin tunsi, että hänen velvollisuutensa on auttaa Suomea vielä ja siksi hän palasi rintamalle. Hän ei olisi voinut elää sen kanssa, ettei olisi palannut sinne auttamaan ystäviään ja Suomea Neuvostoliittoa vastaan. Kariluoto kaatui sodan torjuntataisteluissa pian palattuaan vihkilomalta.

Koskela oli jatkosodassa komppaniaupseeri, joka oli ollut mukana jo talvisodassa. Hän oli miesten mielestä hyvä johtaja ja hänestä pidettiin paljon. Koskela teki monia sankaritekoja sodassa. Mieleeni jäi parhaiten, kun Koskela käski miesten heittää konekiväärejä jokeen, jotta he pystyivät kantamaan haavoittuneita miehiä. Myös Koskela kaatui jatkosodan loppuvaiheessa.

Tuntematon sotilas oli mielestäni todella hyvin tehty elokuva ja se kosketti minua; varmaan myös sen takia, että vaarini oli joutunut kokemaan samoja tapahtumia. Se antoi minulle käsitystä siitä, millaista sodassa mahtoi olla. Se ei suurennellut eikä väheksynyt sodan tapahtumia, vaan antoi realistisen kuvan niistä. En tietenkään voi itse täysin tietää, että tapahtumat ovat olleet täysin elokuvassa esitetyn kaltaisia, mutta jotenkin minun on helppo kuvitella ne todeksi. Jos minun täytyisi antaa elokuvalle arvosana asteikolla 1-5, antaisin täydet viisi. Vaikka Tuntematon sotilas kesti yli kolme tuntia, aika ei käynyt minulla pitkäksi.

Länsimäen koulu

Kanslia 043 825 6817

Alakoulu 040 547 2921

Yläkoulu 040 578 7106

Pallastunturintie 27, 01280 Vantaa

PL8508

01030 VANTAAN KAUPUNKI

Rehtori: Pirita Hellberg,
040 184 9023, pirita.hellberg@vantaa.fi

Apulaisrehtori: Timo Koskinen,
050 312 1944, timo.koskinen@vantaa.fi

Koulusihteeri: Sonja Linden,
043 825 6817, sonja.linden@vantaa.fi

facebook instagram youtube