Sota ja rauha-9.-luokkalaisten pohdintoja

ALLAN RIATSON: SOTA ISOISÄNI KERTOMANA

Äitini isä ja isän isä olivat sotilaana tässä sodassa, josta tulen kirjoittamaan teille.

Vuonna 1980 alkoi sota Irakin ja Iranin välillä. Saddam Hussein pakotti kaikki Irakin alueella asuvat mukaan Irania vastaan. Kaikki kurdit eivät halunneet lähteä sotaan, mutta vaihtoehdot olivat sota tai kuolema. Osa kurdeista, niin kuin isoisäni, antautuivat, kun olivat päässeet Iranin puolelle. Isoisäni antautui Iranille ja hänestä tuli Iranin panttivanki. Iranilaiset tiesivät, että kurdeja on pakotettu sotaan, joten kurdit vapautettiin, kun heidät saatiin kiinni, mutta Irakin arabit tapettiin. Kun isoisäni antautui Iranille, Saddam ei tykännyt siitä, joten isoisäni isä vangittiin siihen asti, että äitini isä tulisi takaisin Irakiin. Mutta jos hän olisi tullut takaisin, hänet olisi tapettu. Isoisäni isä vapautettiin, kun nähtiin, että isoisäni ei ole tulossa takaisin ja hän on muuttanut perheensä kanssa Iraniin asumaan. He muuttivat Iraniin vuonna 1983.

Äitini oli kaksivuotias, kun he muuttivat Iraniin. Perhe asui noin kuusi vuotta Iranissa eli vuodet 1983 - 1989, ja sen jälkeen he muuttivat Pakistaniin kaupunkiin nimeltä Islamabad ja siellä he asuivat vuodet 1989 - 1991 ja sen jälkeen he muuttivat Suomeen Janakkalaan. Isovanhempani asuivat Suomessa vuodet 1991 - 2001. Vuonna 2001 isovanhempani muuttivat takaisin Kurdistaniin.

Pari kuukautta sitten he muuttivat levottomien olosuhteiden takia Ankaraan, joka on Turkin pääkaupunki. Syy tälle levottomalle olosuhteelle on se, kun Irakin kurdit halusivat ja äänestivät Irakin Kurdistaniin itsenäisyyttä ja Irakin valtio ei tykännyt siitä, joten he hyökkäsivät ja valloitti meidän kotikaupunkimme Kirkukin. Irakin armeija joskus tappaa ihan huvin vuoksi kurdeja kadulla. Kun armeija hyökkäsi Kirkukiin, se ei ollut kaunis näky, koska he ampuivat niitä henkilöitä jotka olivat heitä vastaan, ja ajoivat tankilla heidän päältään. He tappavat perheen miehen, ja sitten raiskaavat talon naiset, ja sitten heidätkin tapetaan, ja ruumiit hävitetään polttamalla talon kanssa. Joskus he jopa polttavat elävältä, mikä on tosi surullista, koska tappaminen ei ole hauskaa eikä moraalista. Mutta tämä armeija ei halua vain Kirkukia vaan muitakin kaupunkeja Kirkukin ympärillä. Irak on sulkenut kurdeilta rajat ja kaikki lentokentät. Mutta kaukobussilla saa matkustaa jopa ulkomaille.

Isäni isä on ollut myös rintamalla, mutta hän oli ja on edelleen isänmaallinen, joten hän ei halunnut antautua. Hän soti samassa sodassa, missä äidin isä myös soti, ja molemmat kävivät sotaa Irania vastaan. Isän isä on nykyään korkea poliitikko Kurdistanissa ja on hyvin maineikas myös. Sodan aikana hän oli todella innokas sotilas ja halusi sotia Irania vastaan, ja se näkyy jopa nyt hänessä, että hän vihaa iranilaisia ja ei voi sietää heitä.

Saddam Hussein oli Irakin diktaattori-presidenttinä vuodesta 1979 vuoteen 2003. Amerikka hirtti Saddamin vuonna 2003, ja sen jälkeen Irakin presidenttinä on aina ollut joku kurdi, koska Amerikka sanoi, että ”ei enää yksikään Irakin arabi pääse valtaan”, joten jäljelle jäävät kurdit. Nykyinen Irakin presidentti on Fuad Masum, joka on hallinnut vuodesta 2014.‍

Kristiina Ruusuhovi: Sota isovanhempieni kertomana

Suomi täytti viime vuonna täydet sata vuotta ja muistelimme koulussa sota-aikojen tapahtumia, tässä on isovanhempieni kertomia muistelmia sota-ajoilta.

Isoäitini (Leila) on kertonut , että hän on ollut pieni tyttö sodan aikaan ,vain perheen lapset saivat maitoa kaupasta vain maito passilla. Kahvi oli kiellettyä eikä ollut kuin pahaa kahvin korviketta .myös ruoka oli vähässä joten annokset olivat pieniä.

Kun Leila oli pieni ,hän asui perheensä kanssa tavallisessa maalaistalossa, josta oli matkaa naapuriin monta kilometriä. Heillä oli kanoja sekä yksi pieni possu.Leila oli kouluttanut possusta kuin koiran itselleen, hän oli opettanut tälle monia temppuja ja rakasti tätä kuin lemmikkiään.Mutta koska oli sota heillä ei ollut varaa pitää possua ikuisesti vaan pelätty päivä koitti.

Usein naapurit vaihtoivat possuja keskenään, koska kumpikaan ei halunnut tappaa omaa possuaan.Näin tehtiin taas ja molemmat naapurukset saivat possunkyljyksiä, verilettuja ja muuta, mitä siasta sai tehtyä.Silloin possun kaikki osat käytettiin hyödyksi eikä mitään heitetty roskiin.Leila ei kuitenkaan pystynyt syömään aluksi mitään näistä, koska suri possunsa kohtaloa.

Toinen isoäitini oli viisivuotias, kun sota syttyi. Sodan sytyttyä tuli pian käsky mennä kellariin hälytysten tultua. Heidän kellarissaan oli sirpalesuoja. Kun hälytys tuli, koko naapurusto juoksi heidän kellariinsa. Kerran naapurustossa asunut alokas oli päässyt lyhyelle lomalle ja juoksi siinä hälytysten tultua muiden mukana kellariin suojaan. Juuri kun joukkio oli juoksemassa katon alta kellariin, kasa lunta tipahti katolta. Siinä se alokas karjaisi, että “MAAHAN! “Kaikki heittäytyi vät vatsalleen lumihankeen. Olihan se heillekin kuulemma jälkeenpäin huvittavaa, mutta sillä hetkellä kaikki olivat kuulemma kauhusta kankeina. Onneksi se oli vain lunta eikä pommi.

Isoisäni oli tulenjohdon tiedustelijana ,ja vaikka harvoin kuulemma mitään kertoi, muutaman kerran oli jotain paljastanut.Kerran hänelle tuli käsky mennä etulinjalle ilmoittamaan, että ryssä on tulossa läpi ja kavereiden on paras perääntyä.Hän teki sitten työtä käskettyä mutta juuri ,kun oli korsun ovella, haistoi hän mahorkan.

Hän päätti olla avaamatta ja jäi vielä oven taakse kuuntelemaan.

Hetken kuunneltuaan hän ymmärsi, että etuvartio oli jo valloitettu ja se oli täynnä venäläisiä.

Tuli kuulemma kiire takaisin omien luo. :D

Toinen tarina, jonka muistan kuulleeni, on kuinka isoisäni oli tavannut erään sotakaverinsa, heidät laitettiin pariksi ja heidän oli täytynyt juosta aukean läpi, jota pommitettiin eri puolilta.

Oli kuulemma oikea tulinen meri ,jonka läpi tuli juosta parina ja vielä selvitä hengissä,

mutta hengissä selvittiin.

Vielä kolmas tarina, jonka isoisäni on joskus kertonut, oli sellainen, että he olivat olleet teltassa pienessä sumpussa. Yhtäkkiä kuului kova rysähdys teltan ulkopuolelta. Teltasta viiden metrin päähän oli pudonnut iso nNuvostoliiton kranaatti, joka ei ollut räjähtänyt. Jos kranaatti olisi räjähtänyt, kaikki teltassa olevat miehet olisivat kuolleet.

Uskon itse ,että sota voisi helposti vielä jonain päivänä syttyä uudestaan täällä Suomessa. Kun tuolla eduskunnassa liikutaan muutenkin niin heikoilla jäillä ,pieni harha-askel, ja sota on taattu.

Mutta tosiaan, mielestäni kaikki tällaiset tarinat ovat kiinnostavia. Tässä oli suvussamme olevia sotamuistoja.

Länsimäen koulu

Kanslia 043 825 6817

Alakoulu 040 547 2921

Yläkoulu 040 578 7106

Pallastunturintie 27, 01280 Vantaa

PL8508

01030 VANTAAN KAUPUNKI

Rehtori: Pirita Hellberg,
040 184 9023, pirita.hellberg@vantaa.fi

Apulaisrehtori: Timo Koskinen,
050 312 1944, timo.koskinen@vantaa.fi

Koulusihteeri: Sonja Linden,
043 825 6817, sonja.linden@vantaa.fi

facebook instagram youtube